Sunnuntaina rakas kummipoikani pääsi ripille.
Siunaamisen hetkellä tuli sitten se herkistyminen. Miten mä lähdin tuommoisiin bileisiin ihan ilman nessuja...
:)
Aamulla "juoksin" kukan perässä, kun ajattelemani kukkakauppa ei ollutkaan vielä auki. Mutta onneksi löysin yrittäjän, joka pitää kukkakioskiaan auki jo klo 9 alkaen. Kaunis tummanpunainen ruusu lähti matkaan. Keltainenkin olisi ollut tarjolla ja hyvä olla jälkiviisas, mutta olis pitänyt ottaa se.. näitä punaisia kun tuli pari lisää ;)
Kummipojan kotona pidettiin kaffitarjoilu ja siellä herkuteltiin kakuilla ja kekseillä, salaateilla ja piirakoilla. Kiitos emännälle herkuista <3
Juhlahumussa mukana tietysti Oliver :)
Tämä hetki oli vain "liikaa". Itku pääsi, mutta onneksi täti oli mukana, muuten tuosta ei olisi tullut yhtään mitään :)
(kuvan otti minun serkku)
Onnea kummipojalle vielä kerran.
Oli huippupäivä <3
oih..ihan parhaita ja yksi elämän suuremmista juhlista. onnea ripillepääsystä myös kummille.
VastaaPoistaOli kyllä melkoinen juhla. Mietin vain, että mitenhän mä kestän sen, että omat lapset pääsee ripille. Nytkin kun itketti näin kovin :)
PoistaTaidan unohtaa ripsarit sillo ihan suosiolla pois :D
Kirjoituksesi toi elävästi mieleen tunnekuohun oman poikani ripille pääsystä, vaikkakin siitä on jo aikaa:)
VastaaPoistaOnnea nuorelle!
Tunnekuohu oli kyllä melkoinen. En ihan noin ajatellut itkeväni. Mut toisaalta.. tämmöinen mä just oon :)
PoistaMinä olen myös itkeä tillittänyt sekä omien lasten että kummilasteni ripillepääsyt. Vielä on yhdet edessä;) Siinä on jotain niin koskettavaa, kun nuoret siellä alttarin edessä ovat siunattavina ja lähtevät suureen maailmaan kokeilemaan siipiään.
VastaaPoistaKivaa viikkoa sinne!
Juurikin näin. Toinenhan on ihan pieni vielä.. ainakin siltä tuntuu.. ja nyt jo tässä tilanteessa. Hurjaa.. jotenki.
PoistaKiitos Lady of the Mess.. mukavaa viikkoa sinullekin :)