Edesmenneen isoäitini virkkaama valkoinen päiväpeitto aikansa odotti käyttöä ja nyt kun kesänkorvilla luovuttiin lasten kerrossängystä, niin äiti laittoi matkaan tämän ihanuuden. Siihen asti se oli siellä tallessa.
Peitto on painava. Se on kooltaan myös aika reilu.. en muista mittoja.
Tuohon sängylle se on viritetty niin, että sen toinen puoli on sijauspatjan alla ja mitoitus just, ettei osu toiselta puolelta lattialle. Helpottaa aamuista petaamista.
Kärkkäiseltä ostin kaksi koristetyynynpäällistä. Ovat vähän samanhenkisiä ja sopivat tuohon päälle paremmin kuin hyvin.
Tytön kaksi tärkeintä pehmoa istuvat kiltisti sängyllä tyynyihin nojaten. Ovat kyllä suloiset.. ja suloista on tosiaan myös se, että joka aamu neiti ne muistaa siihen laittaa.
Harmaa nalle on lahja kummitädiltä. Ja rakas ehkä juuri siitä syystä.
**
Sumuista tiistaita.
Virkatuissa päiväpeitteissä on jotain tosi romanttista. Meilläkin on miehen tädin tekemä kaapissa, se on vaan aivan liian pieni nykyisiin parisänkyihin, mitat otettu 50-luvun sängystä. Ihmettelin melkein ääneen, miksi ei olla sitä käytetty...kissat!! Siinäpä syy!
VastaaPoistaRomanttista todellakin.. ja sitä tunnearvoa <3
PoistaOnpa onni saada käyttöön se nyt.. kuitenkin se on liian ihana säilytettäväksi pelkästään kaapissa.
Vanhat käsityöt ovat aarteita ja vielä, kun tietää tekijän...:)
VastaaPoistaTotta :)
PoistaKiva kun toi peitto sai jälleen käyttöä. Mukavaa, että neiti laittaa pehmot siihen aina ;-) t.äiti
VastaaPoistaKiva oli saada peitto vihdoinkin käyttöön. Juu kyllä.. on tässä opeteltu petaamista JOKA aamu.. ja näin ollen nämä pehmot pääsevät aina päiväksi sängylle.
PoistaUpea pitsi peitto ja varmasti rakas sinulle!
VastaaPoistaRakas.. kyllä. Ihanaa, että on jokin konkreettinen muisto isoäidistä <3
Poista