Mun duuni

Vuonna 2002 saatuani ruokapalvelunperustutkinnon paperit käteen ei tieni vienyt semmoiseen keittiöön kuin olin ajatellut vaan kuitenkin keittiöön.. pikaruokapaikan "keittiöön"

pottuja on paisteltu monta kymmentä kiloa.. samoin pakattuja hamppareita...

Kassa on jo kolmas erilainen..

Pystykaapissa vaatteet ei ole siistissä pinossa.. joskus ehtii laittaa, mutta nyt näköjään ei ;)
Vielä saan yksinäni hetken tuossa olla, mutta syksyllä saan kaappikaverin, kun rakas ystävä palaa äitiyslomalta.

*

Tosiaan tulin taloon kirjoille 2.9.2002 

Siitä lähtien oon tehty töitä samassa ravintolassa. Vuosista miinustetaan äitiyslomat, mutta kymppi tuli täyteen viime joulukuussa. Ja matka jatkuu!

Ravintolatyöntekijästä pääsin kouluttajaksi ja siitä seuraavana olen toiminut osittain vuorovastaavana.

Eli nyt teen vaihtelevasti duunari- ja vuorovastaavan hommia. Riippuu listoista ja lomista miten vastaavan töitä on saatavilla. 

Esimiesten paidanväri on meillä tuommoinen puna-ruudullinen, ihan jees.. vaikka vähän jouluinenhan se on :D

*

Meillä on töissä kyllä ihan huippujengi. 

Tuolla tarvitaan astetta enemmän huumorintajua ja sitä ONNEKSI piisaa.
Ja mikä parasta.. olen saanut elämääni tuolta myös ihania ystäviä.

*
Jotkut kuitenkin kehtaa sanoa, että sä VAAN teet hamppareita.. eihän se ole edes raskasta.

Voi moro.. kokeilis itte.. et sanotaanko näin, että viikko mun kengissä ja tulee äitiä ikävä ;)

Kyllä arvostusta tuossakin työssä tarvitaan. Ihmisiä mekin ollaan eikä mitään koneita.

*

Noin. Sainpas "vähän" avautua ;)

plus vielä paljastaa mitä OIKEATA työtä mä oikein teenkään. 

*
Pihakirppistely veti ihan mehut.. eikä takaisin tullut lenssukaan olotilaa helpota, joten pakko se on luovutttaa ja oikaista ittensä tuohon sohvalle.

Mukavaa sunnuntaita Sulle :)